1. Minuus syntyy suhteessa maailmaan


Ihminen syntyy keskeneräisenä. Paitsi, että ihmisen fyysinen kehitys vaatii monta kasvun vuotta, myös ihmisen psyykkinen olemus kypsyy vähitellen. Jotta ihmisestä tulisi ihminen siinä merkityksessä, mitä me ihmisyyteen yleensä liitämme, hän tarvitsee kasvuvuosina ympärilleen muita ihmisiä. Oppikirja viittaa villilapsiin. Sosiaalinen vuorovaikutus on tärkeää. Minuus liittyy kokemukseen muista ja kehittyy muiden kautta.

Lue oppikirjasta sivut 10-50 (Himberg & Jauhiainen: Suhteita - minä, me ja muut).

Valitse jokin alla olevista tehtävistä. Kirjoita otsikon mukainen essee.
  • Miten sosiaaliset suhteet vaikuttavat minuuden kehittymiseen?
  • Mihin ihminen tarvitsee muita ihmisiä?
  • Mitä tapahtuu, kun erilaiset maailmankuvien sisäistäneet ihmiset kohtaavat?
  • Miksi asenteita on niin vaikea muuttaa?

2. Tunne-elämä ja sosiaaliset suhteet


Varhaisen kiintymyssuhteen kautta pieni lapsi oppii tunnesuhteiden perusteet. Hän sisäistää toimintamalleja ja emotionaalisia kokemuksia siitä, kuinka olla ja elää läheisessä vuorovaikutussuhteessa. Tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen, tunteista puhuminen, tunteiden käsittely ja tunteiden säätely ovat opittuja asioita. Se taas, miten jokainen yksilö luontaisesti reagoi tiettyihin tilanteisiin, liittyy temperamenttiin, jolla on biologinen perusta. Toiset ovat helposti ärtyviä, toiset taas hitaasti lämpiäviä. Toiset ovat ulospäin suuntautuvia ja vilkkaita, kun taas toiset ovat ujoja ja arkoja. Tunteiden rooli vuorovaikutussuhteissa on keskeinen. Länsimaissa tunne-elämän merkitystä on vähätelty 1900-luvun rationalisoitumisen ja tuotantokeskeisyyden aikana. Selkeät tunne-elämän liittyvät ongelmat ovat herättäneet tutkimaan ja keskustelemaan aiheesta.

Lue oppikirjasta sivut 51-73. Valitse yksi alla olevista tehtävistä.
  • Kirjoita yleisönosastokirjoitus valitsemaasi lehteen (kerro, mihin) aiheesta tunteet ja sosiaalinen vuorovaikutus. Otsikoi itse.
  • Nauhoita jonkin television ihmissuhdesarjan jakso. Analysoi siinä esille tulevia ihmissuhteita: Millainen suhdeverkosto keskeisten henkilöiden välillä on? Miten stereotyyppisinä tai yllättävinä pidät henkilöhahmoja? Miten ihmiset ilmaisevat tunteitaan? Vertaa tunteenilmaisuja siihen, mitä yleensä näet lähipiirissäsi. Liitä nauhoite portfolioosi.
  • Kirjoita murrosikäisille suunnattuun opaskirjaan luku kielteisistä tunteista. Otsikoi itse.

3. Sosiaaliset tiedot ja taidot


Vietämme suurimman osan valveillaoloaikaamme muiden ihmisten seurassa. Varsinkin lapsuudessa sosiaalinen vuorovaikutus on merkittävin yksilön minuutta, tietoja ja taitoja kasvattava elämän alue. Opimme ihmisiksi ihmisten avulla. Opimme ymmärtämään itseämme ja muita sosiaalisten suhteiden avulla. Pienellä vauvalla on perusvalmiudet tähän oppimiseen. Sosiaalisissa suhteissa riittää silti vielä uutta opittavaa eläkeikään ehtineellekin. Opimme vähitellen muodostamaan sisäisiä malleja sosiaalisesta maailmasta. Näiden mallien (skeemojen, skriptien) avulla kykenemme ennakoimaan ja tulkitsemaan niitä tilanteita ja viestejä, joita kohtaamme. Viestintä vaatii yhteistä kieltä. Pelkkä puhuttu tai kirjoitettu kieli ei riitä, vaan tarvitsemme myös kykyä tulkita ja käyttää eleitä, ilmeitä, äänen sävyjä ja muita kulttuuriseen kommunikaatioon liittyviä viestintävälineitä.

Lue oppikirjasta sivut 74 - 91. Valitse yksi alla olevista tehtävistä.

  • Sähköinen viestintä (esim. sähköposti, chat, tekstiviestit) on synnyttänyt uuden tavan ilmaista ei-kirjallista viestisisältöä. Pienillä merkeillä, hymiöillä, korvataan ilmeitä, eleitä, äänenpainoja ja – sävyjä, joita kirjoitettu teksti ei pysty välittämään. Kerää ja esittele erilaisia hymiöitä. Arvioi hymiöiden hyötyjä ja haittoja sähköisessä viestinnässä. Perustele näkemyksesi sosiaalipsykologian näkökulmasta.
  • Jotkut ihmiset ovat sosiaalisesti hyvin taitavia. Toisilla taas on vähemmän sosiaalista älykkyyttä, mikä näkyy vähäisempänä taitona tulkita sosiaalisia tilanteita tai yksioikoisina reagointitapoina (esim. riitojen selvittely nyrkeillä). Mieti ja listaa, miten eri-ikäisiä lapsia ja aikuisia voisi opettaa ja harjoittaa sosiaaliseen taidokkuuteen. Mieti vähintään kaksi harjoitus- tai oppimiskeinoa eri ikäkausille: 1. vauvaikä, 2. leikki-ikä, 3. alakouluikä, 4. murrosikä, 5. varhaisaikuisuus, 6. keski-ikä ja 7. vanhuusikä. Voit antaa esimerkkinä jotain, mitä jo käytetään tai voit keksiä oman harjoituksen.
  • Miten ihmiset ilmaisevat pukeutumisella sosiaalisesti merkittäviä viestejä? Voit kuvittaa esityksesi.
  • Miten ihmiset ilmaisevat tunteitaan sanattomasti? Voit valita yhden tai useampia tunteita esittelyysi.

4. Me olemme ryhmä


Kun puhumme meikäläisistä, tiedämme kulloisessakin tilanteessa melko hyvin, ketä tarkoitamme, vaikka emme aina osaisikaan tarkkaan määritellä, minkä sääntöjen avulla meidän porukka erotetaan muista. Jokainen kuuluu useaan meikäläisten ryhmään eli sisäpiiriin. Ryhmällä on jotain yhdistävää. Osa ryhmistä on sellaisia, mihin synnytään (sukupuoli, etninen ryhmä, kotipaikkakunta, suku). Osa ryhmistä on sellaisia, joihin pyritään ja joihin valitaan (koululuokka, työpaikka, harrastepiiri, klubi). Ryhmäjäsenyyksien kautta ihmiset määrittelevät itseään ja muita. Ryhmiin kuuluminen onkin ihmisen identiteetin merkittävä osa (identiteetin sosiaalinen ulottuvuus). Ryhmää voidaan tarkastella kuin organismia, vaikka se ei olekaan ristiriidaton ja yksiselitteinen olento. Sosiaalipsykologiassa ryhmä on tärkeä tutkimuskohde ja ryhmästä puhutaan siinnä mielessä olennon tapaan. Voidaan siis sanoa esimerkiksi, että ryhmällä on kaksoistavoite: saavuttaa toiminnan tavoite (voittaa jääkiekko-ottelu) ja ylläpitää ryhmän kiinteyttä (lujittaa joukkuehenkeä). Joissakin ryhmissä tulokset ovat keskeisempiä (urheilu) kun taas toisissa ryhmissä keskinäinen yhteenkuuluvuus koetaan tärkeäksi (kaveripiiri).

Lue oppikirjasta sivut 94 - 112. Valitse yksi alla olevista tehtävistä.

  • Tee kartta niistä ryhmistä, joihin sinä kuulut. Ryhmiä on paljon, joten valitse mukaan ne, joita pidät itsellesi merkittävimpinä. Mieti, missä suhteessa ryhmät ovat sinuun ja toisiinsa. Joidenkin ryhmien kohdalla voi olla paljon yhteistä aluetta (koulu >> harrastuspiiri). Toisten kohdalla ei ole mitään yhteyksiä (suku >> bändi). Mieti, millaisiin ryhmiin kuulut mieluiten. Miten suhtaudut niihin ryhmiin, joihin kuulumista et ole voinut itse valita?
  • Mikä merkitys on toisinajattelulla? Haluaisitko olla jossain ryhmässä toisinajattelija? Miten toisinajatteluun on suhtauduttu ja suhtaudutaan (esittele muutama esimerkki)? Mitä etua sinun mielestäsi toisinajattelijoista voisi olla ryhmälle? Millä perusteilla toisinajattelua vastustetaan?
  • Mikä tekee hyvästä ryhmästä hyvän? Kuvaile jokin hyvä ryhmä ja erittele sen ryhmän toiminnasta niitä asioita, jotka tekevät ryhmästä hyvän.
  • Mitä konformismi tarkoittaa? Anna muutama esimerkki. Mieti jokin tämän hetken ilmiö, johon Janten lakia voisi soveltaa (ks. kirja s. 108). Miksi konformisuutta pitäisi tietoisesti välttää?


5. Ihmisten suhteet ja roolit ryhmässä


Ryhmä luo yksilöiden välisen vuorovaikutuksen kautta omaa todellisuutta. Voisi ajatella, että ryhmässä syntyy tietynlainen maisema. Liittyminen johonkin uuteen ryhmään voi antaa ihmiselle kuvaannollisesti uudet silmät, joilla katsella maailmaa. Koskaan kaksi ihmistä ei samassakaan ryhmässä näe asioita täysin samalla tavalla eikä siten myöskään reagoi ja toimi välttämättä samalla tavalla. Tästä yhteisen kokemuksen ja yksilöllisten tulkintojen samanaikaisuudesta syntyy ryhmätoiminnan dynaaminen jännite. Yksilön toiminta riippuu ryhmästä ja ryhmän toiminta yksilöistä. Neuvottelun ja päätöksenteon kautta ryhmässä voidaan löytää yhteistoiminnan väylä.

Ryhmän toimintakyvyn kannalta on tärkeää, että ryhmässä syntyy jonkinlaista organisoitumista. Epävirallisessa ja löyhässä ryhmässä organisoituminen voi olla spontaania ja tilannesidonnaista (syntymäpäiville äiti järjestää tarjoilut, isä hoitaa pihalla tikanheittoa, sisko huolehtii musiikista, veli vie lahjat ja kukat paikoilleen). Virallisemmissa ryhmissä ryhmän jäsenillä voi olla tarkkaan nimetyt roolit (yhdistyksessä puheenjohtaja, sihteeri ja rahastonhoitaja). Samalla ihmisellä voi olla myös useita rooleja, joista osa voi olla virallisempia (tiedottaja) ja osa epävirallisia (vitsinkertoja). Roolien kautta ihmiset hoitavat tavoitteeseen sekä ryhmän sosioemotionaaliseen vuorovaikutukseen liittyviä tehtäviä.

Ryhmästä riippuu, miten moni ottaa oma-aloitteisesti vastuuta ja kuka ilmaisee ääneen ristiriitoja. Virallisissa ryhmissä odotetaan voimakkaammin ryhmänvetäjän tai johtokunnan vievän ryhmää eteenpäin. Koska ryhmätoimintaan liittyy neuvotteluja, valintoja ja päätöksentekoa, ryhmässä tarvitaan vallankäyttöä. Mitä suurempi tavoite ryhmällä on, sitä selkeämmäksi on myös vallankäyttö suunniteltava. Tunnesuhteisiin (esim. kaveriporukassa) keskittyneessä ryhmässä ei useinkaan ole tarpeellista määritellä kovin tarkkaan ryhmän jäsenten asemia, sillä asema määräytyy usein tilanteen mukaan. Myös kulttuuri vaikuttaa ryhmän valtasuhteisiin (esim. lasten ja vanhempien tai esimiehen ja alaisen välisiin suhteisiin).

Lue oppikirjasta sivut 113 - 139. Valitse yksi alla olevista tehtävistä.

  • Oletko lapsuudessasi kuulunut pienen kaveriryhmän salaseuraan tai kerhoon? Miten kerhonne syntyi? Millä tavalla sen toiminta jäljitteli aikuisten yhdistystoimintaa? Oliko teillä sääntöjä? Valitsitteko ihmisiä erilaisiin tehtäviin? Tällaiset lasten yhdistysleikit ovat hyvin yleisiä. Lassi ja Leevi -kirjoissa kuvataan hauskasti tätä toimintaa. Voitkin vaihtoehtoisesti kuvata ja analysoida Lassin ja Leevin H.I.T. (häipykää inhottavat tytöt) -kerhoa.
  • Kuvaile jonkin hyvin tuntemasi ryhmän roolisuhteita, normisuhteita, tunnesuhteita ja valtasuhteita.
  • Mieti jokin ryhmä, jonka sisäistä viestintää haluaisit parantaa. Kuvaile, mitä ongelmia tämän hetkiseen tilanteeseen kuuluu. Miten ratkaisisit näitä viestintäongelmia? Mieti henkilötasolla, miten vastuuta ja työtä voisi jakaa. Mitä viestintävälineitä ryhmässä voitaisiin käyttää?
  • Kurt Lewinin kenttäteoria. Mieti, voitko sen avulla ymmärtää jonkin sellaisen ryhmän toimintaa, joka on tullut sinulle tutuksi.
  • Hyvä johtaja erilaisissa tilanteissa.


6. Ryhmä toimii


Ryhmä ei koskaan elä pysähtyneessä, staattisessa tilassa vaan ainaisessa liikkeessä kohti tavoitetta. Ryhmädynamiikka vaikuttaa ryhmän kehityskaareen. Puhutaan ryhmän prosessista. Muutos sisältää ennakoitua kehitystä ja odottamattomia tapahtumia (muutosprosessi). Myönteiseenkin kehittymiseen liittyy välillä ratkaistavia ristiriitoja (kehitysprosessi). Mitä paremmin ryhmän jäsenet tai vähintään ryhmänjohtajat tuntevat ryhmän prosesseja, sitä paremmin ryhmässä osataan käsitellä vastaan tulevia tilanteita. Erittäin tärkeää olisi se, että ryhmässä kyettäisiin käsittelemään ryhmäprosessin etenemistä estäviä ongelmia. Esimerkiksi tiedostamattomat odotukset, epäselvät tehtävämäärittelyt ja vaillinainen vastuunjako voivat aiheuttaa epävarmuutta ja ahdistusta ryhmän jäsenissä.

Ryhmäprosessiin liittyviä ongelmia saatetaan vältellä ja vähätellä. Näin käy usein uusissa ryhmissä, joissa toimintatavat eivät ole vielä kehittyneet. Samoin voi käydä suuressa, vakiintuneessa mutta hajanaisessa ryhmässä, jossa yksilö keskittyy omaan toimintaansa ja omiin tavoitteisiinsa. Ryhmässä olisi hyvä oppia näkemään ongelmat, ristiriidat ja toiminnan häiriöt kehittymisen kannalta välttämättöminä ja työstettäessä jopa hedelmällisinä. Avoimuus ja tietoinen käsittely vievät ryhmää läpi ongelmien.

Ristiriitoja ja hankausta syntyy myös ryhmän suhteissa omaan ympäristöönsä, toisiin ryhmiin. Hyvin tyypillistä on oman ryhmän suosiminen ulkoryhmien kustannuksella. Oma toimintatapa näyttää oikealta ja toisten toimintatapa tuomittavalta tai vähintään huonolta. Ryhmäidentiteetin kannalta on tärkeää suhtautua myönteisesti omaan ryhmään. Samoin kuin yksilöpsykologiassa voidaan sosiaalipsykologiassakin puhua ryhmiä tarkasteltaessa heikosta itsetunnosta. Omasta ryhmäidentiteetistään epävarma ryhmä on suvaitsematon, sortaa heikompia ja toimii jopa rasistisesti vieraita kohtaan.

Lue oppikirjasta sivut 140 - 159. Valitse yksi alla olevista tehtävistä.
  • Seuraa jotakin ryhmätilannetta (esimerkiksi koulussa tai harrastusten parissa). Mitä ryhmäprosesseja havaitsit tilanteessa? Miten eri ihmiset pyrkivät viemään ryhmätilannetta eteenpäin? Millaisia virallisia rooleja ihmisillä oli? Mitä epävirallisia rooleja heille annettiin tai he omaksuivat? Miten vastuu jakautui ryhmätilanteessa? Pyrittiinkö tilanteessa tiedostamaan ja/tai käsittelemään mahdollisia ongelmia?
  • Piirrä sarjakuva jostakin tuntemastasi tai kuvitteellisesta ryhmän prosessista.
  • Haastattele jotakin yhdistys- tai projektitoiminnassa ollutta ihmistä. Esittele hänelle kehitysprosessin vaiheet: muotoutuminen, kuohunta, normittaminen ja toteuttaminen (forming, norming, storming, performing; ks. oppikirja s. 146 - 147). Kysy, onko tämä vaiheittainen eteneminen hänen kokemuksiaan vastaavaa. Millaisia esimerkkejä hänellä on näistä eri vaiheista. Voit muutenkin kysellä ryhmätoimintaan liittyvistä hyvistä ja huonoista puolista. Tee mahdollisimman hyvät muistiinpanot, kirjoita ne puhtaaksi ja lisää vielä oma loppupohdinta.
  • Kokoa mahdollisimman laaja esitys tavoista, joilla erilaiset ryhmät osoittavat muille omaa identiteettiään. Voit kuvittaa esityksesi. Selitä aluksi, mitä ryhmäidentiteetti tarkoittaa ja sitten esimerkkien avulla, miten se näkyy.
  • Kirjoita suvaitsevaisen ja etnosentrisen ihmisen välinen väittely dialogimuotoisena (voit toteuttaa myös kaverin kanssa pienoiskuunnelmana).

7. Erilaiset ryhmät


Vaikka puhutaan yleisellä tasolla ryhmistä ja ryhmäilmiöistä, on aina myös muistettava, että kuten yksilöitä, myös ryhmiä on monenlaisia. Ryhmät ovat osa ihmisten yhteistä toimintaa. Yhteiskunnallinen organisoituminen on heimokulttuureista lähtien ihmisille turvaa ja helpottanut monella tavalla elämää. Ihmiselle on ollut edullista luopua osasta vapauttaan ja sitoutua toimintaan, jonka tavoitteena on ollut yhteinen hyvä. Yhteistoiminnan syyt vaihtelevat ja näin vaihtelevat myös yhteistoiminnan muodot.

Yhteisöä (esim. heimo, perhe, kylä) sitoo ensisijaisesti yhteinen ponnistelu elannon tai elämän yleisten edellytysten turvaamiseksi. Kun nykyään puhutaan uusyhteisöllisyydestä, tarkoitetaan tarkoituksella ja tietoisesti muodostettuja yhteisöjä, joissa pyritään samoihin arvopäämääriin (esim. lapsista tai naapureista välittäminen), jotka olivat vanhoissa heimo- tai kyläyhteisöissä luontaista toimintaa. Yksilöllisyyttä (individualismia) korostavassa yhteiskunnassa yhteisöllinen vastuunkanto ei ole enää itsestään selvyys.

Tavoitteellinen ryhmä toimii tietoisesti ja usein virallisissa asiapapereissakin osoitetun tavoitteen motivoimana. Tavoitteelliset ryhmät syntyvät erilaisten yhteisöjen sisällä. Mitä suurempi yhteisö on sitä enemmän sen piiriin mahtuu erilaisiin tavoitteisiin pyrkiviä ihmisiä. Näin esimerkiksi työväestön piirissä on organisoitunut erilaisia ammattiyhdistyksiä edistämään saman ammatin harjoittajien etuja. Tavoitteellisen ryhmän toiminnassa erilaiset ihmiset voivat liittää omaa osaamistaan yhteen. Puhutaan ryhmän synenergiasta. Ryhmä pystyy monissa tilanteissa tekemään enemmän kuin sen yksittäiset jäsenet yhteensä voisivat saada aikaan.

Satunnaisessa ryhmässä tilannetekijät luovat ryhmän. Satunnaiset ryhmätilanteet sujuvat luontevasti ja kuluttavat mahdollisimman vähän yksilön energiaa, kun ihminen on omaksunut kulttuuriset toimintatavat. Satunnaisissa ryhmätilanteissa ryhmädynamiikka näkyy vuorovaikutuksessa ja toiminnassa. Koska tilanne ei toistu ja ryhmän jäsenet saattavat olla toisilleen tuntemattomia, voi yksilö omaksua satunnaisessa ryhmässä luonteensa mukaisia toimintarooleja, kokeilla uutta tai myös helposti myös välttää vastuun ottamista ja jättäytyä sivustakatsojaksi.

Erilaisissa ryhmissä toimivat ihmiset luovat siltoja eri ryhmien välille. Eri ryhmillä voi olla myös yhteisiä etuja ja ryhmät voivat olla yhteydessä toisiinsa. Myös viestintätekniikka, varsinkin Internet, luo mahdollisuuden maantieteellisesti toisistaan kaukana olevien, samaa asiaa ajavien ryhmien väliseen yhteistyöhön. Tällaista ryhmätoimintaa nimitetään sosiaaliseksi verkostoksi. Liiketalouden puolella on viime aikoina puhuttu vastaavan tyyppisestä, taloudelliseen yhteistoimintaan tähtäävästä verkostotaloudesta. Sosiaalinen verkosto ei ole keskitetysti ohjattu ja johdettu vaan erilaisten tilanteiden ja tavoitteiden aktivoimaa, usein myös yksittäisten henkilöiden sytyttämää toimintaa. Sosiaalisen verkoston toiminta näkyy esimerkiksi silloin, kun yksittäinen perhe joutuu tulipalon vuoksi pulaan ja saa apua suvulta, tuttavilta sekä asuinalueella toimivilta erilaisilta järjestöiltä. Verkostotoiminta näkyy myös esimerkiksi vanhempien ja viranomaisten yhteisesti organisoimassa katupartiotoiminnassa.

Ryhmämuoto vaikuttaa siihen, millaista ohjaamista ryhmässä tarvitaan. Joissakin tilanteissa kaivataan nimettyä johtajaa, joissakin valmentajan tai fasilitaattorin tyyppistä kannustajaa ja neuvojaa. Joissakin tilanteissa ryhmän ohjaus voidaan jakaa usealle henkilölle. Esimerkiksi satunnaisissa ryhmissä harvoin kukaan varsinaisesti ohjaa ryhmän toimintaa. Tällöin puhutaankin itseohjatusta (tai itseohjautuvasta) ryhmätoiminnasta.

Lue oppikirjasta sivut 162 - 189. Valitse yksi alla olevista tehtävistä.
  • Ryhmämuotojen muotovaliot: Kuvaile jokaisen ryhmämuodon kohdalta sinulle ihanteellisin ryhmä (yhteisö, tavoitteellinen ryhmä, satunnainen ryhmä ja verkosto). Millaisessa ryhmässä viihtyisit parhaiten? Mikä sinun mieluisin roolisi kussakin ryhmämuodossa olisi? Millä tavalla ryhmän toiminta sujuisi ja kuinka sitä johdettaisiin? Voit ottaa ideaalimalliksi myös jonkin jo tapahtuneen ryhmätilanteen.
  • Laadi nuoriso-ohjaajan käsikirja erilaisia tavoitteellisen ryhmän ohjaamista varten.
  • Laadi itseäsi tai jotain muuta henkilöä koskeva sosiaalisten verkostojen kartta. Selitä, miten sosiaaliset verkostot toimivat.
  • Mieti, millaisiin satunnaisiin ryhmätilanteisiin sinä joudut? Kuinka tiedät, miten toimia niissä? Mitä tapahtuisi, jos toimisitkin joskus toisin. Kuvittele tilanteita (tai käytä todellisia esimerkkejä), joissa satunnaisissa ryhmissä yksi ihminen toimii vastoin yleisiä toimintatapoja. Miten muut reagoivat? Miten tilanne etenee? Mitä tapahtuisi, jos toisin toimiminen olisi yleistä?

8. Vuorovaikutuksen tutkimus


Sosiaalipsykologiaa voidaan pitää siltatieteenä psykologian ja sosiologian välillä. Psykologiassa keskeisenä tutkimuskohteena on yksilö ja sosiologiassa yhteisö. Toki molemmissa otetaan huomioon ihmisten yksilöllisyys ja yhteisöllinen toiminta. Sosiaalipsykologia itsenäisenä tieteenalana sijoittuu näiden kahden välimaastoon. Sosiaalipsykologian keskeinen tutkimuskohde on vuorovaikutus eli sosiaaliset suhteet ja se, kuinka ihmiset vaikuttavat toinen toisiinsa sosiaalisen toiminnan ja viestinnän kautta. Tutkimus ulottuu niin yksilön sisäistämien sosiaalisten vaikutteiden suuntaan kuin ryhmien välisiin ja ryhmien sisäisiin toimintoihin. Hyvin paljon sosiaalipsykologian sisällöstä kiteytyy oppikirjan nimeen: Suhteita – minä, me ja muut.

Sosiaalipsykologista tutkimusta sovelletaan esimerkiksi kasvatuksen, koulutuksen, viestinnän, terveydenhoidon, työelämän ja ryhmätoiminnan alueilla. Sosiaalipsykologisesta tiedosta on hyötyä kaikille ihmissuhdetyötä tekeville ja johtavassa asemassa oleville ihmisille. Sosiaalipsykologisella tiedolla on myös paljon merkitystä yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Sosiaalisesti tuotettu tieto vaikuttaa vahvasti esimerkiksi asenteiden muotoutumiseen. Asennetutkimusta voidaan hyödyntää vaikkapa terveysvalistuksessa tai mainonnassa. Rasismin vastaiseen työhön ja kulttuurikasvatukseen tarvitaan niin ikään sosiaalipsykologian tuottamaa tietoa esimerkiksi ryhmien välisistä suhteista ja ryhmäidentiteeteistä.

Sosiaalipsykologisissa tutkimuksissa käytetään kaikkia yleisiä yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen menetelmiä. Aiemmin tutkimusta tehtiin hyvin paljon järjestetyissä laboratoriotilanteissa. Tavoiteltiin mitattavaa määrällistä tietoa (kvantitatiivinen tutkimus). Tämän päivän tarpeet kohdistuvat sosiaalisten ilmiöiden ymmärtämiseen, joten tutkimusmenetelmät ovat painottuneet laadullisiin tapoihin (kvalitatiivinen tutkimus) tai laadullisten ja määrällisten tutkimusmenetelmien yhdistelmiin. Tutkimusmenetelmän valintaa ohjaa tutkimusongelma. Samaa ongelmaa voidaan tutkia samoilla menetelmillä useita kertoja, jolloin voidaan tehdä vertailuja. Toisaalta samaa ongelmaa voidaan tutkia myös useilla menetelmillä, jolloin voidaan tavoitella laajempaa kokonaiskuvaa ilmiöstä.

Tutkimuksen eettisyys on sosiaalipsykologiassa usein ollut keskustelun kohteena. Vakavimmin asia tuli esille Milgramin tottelevaisuuskokeen jälkeen (ks. oppikirja s. 134 - 135). Suomessa suurta paheksuntaa herätti jokunen vuosi sitten sosiaalipsykologian pro gradu, jonka tutkimusaineistoa miespuolinen opiskelija oli kerännyt ravintoloista naiseksi pukeutuneena. Hänen tutkimuskohteenaan olivat naisen iskemiseen liittyvät eleet ja ilmeet. Keskeisenä ohjeena pidetään sitä, ettei tutkimus saa tuottaa tutkittaville fyysistä tai psyykkistä häiriötä ja tutkimukseen osallistumisen tulee olla vapaaehtoista (tutkimuslupa). Koska sosiaalipsykologinen tutkimus tuottaa yhteiskunnallisesti merkittävää tietoa, on tutkijan ja tutkimusryhmän aina tapauskohtaisesti mietittävä tutkimuksen eettisiä kysymyksiä. Yksilön intimiteetti ei saa kuitenkaan vaarantua yhteisen edun vuoksi.

Lue oppikirjasta sivut 191 - 203. Valitse yksi alla olevista tehtävistä.
  • Tee tiivistelmä oppikirjassa esitetyistä tutkimusmenetelmistä ja selvitä tutkimuksen tekoon liittyvät keskeiset käsitteet (oppikirjan luku 2, s. 193 - 201).
  • Oppikirjassa esitellään osassa I, luvussa 4 (s. 34 - 50) arvojen ja asenteiden muodostumista ja tutkimista. Suunnittele ja toteuta pienimuotoinen arvo- tai asennetutkimus. Selvitä tutkimuksen kulku ja tulokset kirjallisessa raportissa. Pyydä tarvittaessa opettajalta apua tutkimuksen suunnitteluun.
  • Esittele jokin sosiaalipsykologinen tutkimus. Pyydä tarvittaessa opettajalta apua aineiston hankkimisessa.
  • Suunnittele kolme sosiaalipsykologista koetta (pinnallinen luonnos aiheista ja menetelmistä), jotka voisivat olla yhteiskunnallisesti tärkeitä tutkimuksia mutta joita ei tutkimuseettisten näkökohtien vuoksi voisi toteuttaa. Perustele tutkimusten yleishyödyllisyys ja eettiset esteet.